torstai 25. joulukuuta 2014

Kahden koiran taloudesta yhden koiran talouteen

Me ollaan tässä n. 1,5viikon ajan totuteltu elämään vähän erilaista elämää, ollaan nykyään nimittäin yhden koiran talous.

Tähän muutokseen päädyttiin kun Dusty on jo n. kuukauden verran murissut meidän vuoden ikäiselle pojalle aina jos poika menee mistään sen läheltä. Tämä alkoi sen jälkeen kun Elias alkoi kävelemistä harjoittelemaan, tarkkaa syytä ei tiedetä mutta pienessä päässäni olen pohdiskellut että olisikohan Dustyn huonontuneella näöllä jotain tekemistä asian kanssa? Voisin kuvitella että tuommonen haparoiden kävelevä, vähän väliä pyllähtelevä taapero voi ehkä kymmenkiloisesta koirasta näyttää pelottavalta jos ei näkö ole kunnossa.



Reilu viikko sitten tilanne kärjistyi sen verran että Dusty puri (tai ehkä ennemminkin näykkäsi kovaa?) Eliasta poskeen. Olin itse laittamassa astioita koneeseen, niin että näköyhteys koiriin ja lapseen säilyi kyllä koko ajan, Elias istui lattialla katsomassa telkkaria ja Dusty makasi sohvalla. Käännyin ottamaan astioita tiskialtaasta ja ehkä 2sek sen jälkeen kuului hirveä rähinä ja ehdin senverran nähdä että Elias kaatui maahan ja alkoi tietysti itkemään, ilmeisesti oli noussut seisomaan Dustyn kohdalle tai ollut kävelemässä Dustyn ohi. Kiiruhdin tietysti nostamaan lasta pystyyn huomatakseni ohimon kohdalla ja poskessa vähän isommat reiät ja siinä välissä pienempiä naarmuja. Isommista naarmuista tuli hieman verta, mutta se tyrehtyi todella nopeasti, eli säikähdyksellä selvittiin onneksi.

© Oili Helenius

Tämä pisti kuitenkin miettimään jatkoa, minun pitää pystyä luottamaan koiraan senverran ettei se heti ensimmäiseksi nappaa kiinni jos menee lähelle. En kuitenkaan voi kokoaikaa istua kiinni lapsessa/koirassa, ja näissä asioissa se on fakta että lapsi ja lapsen turvallisuus tulee aina ennen koiraa. Soitin äidilleni ja vielä samana iltana Dusty sitten muuttikin äitini luokse, nyt ainakin toistaiseksi. Äitini onneksi asuu n. 200m päässä meiltä, eli nähdään Dustya usein ja voin käydä sen hakemassa mukaan lenkeillle ja harrastusjuttuihin. Onneksi löytyi hyvä koti näin läheltä perheen parista, mutta kyllä oli silti todella kova ja raskas paikka meille kaikille ettei Dusty enää asuisikaan meidän kanssa. Onhan se minun ensimmäinen oma koirani, ja meidän rakas ja tärkeä perheenjäsen.






Dusty on onneksi viihtynyt äitini luona oikein hyvin, onhan se jo ennestäänkin tuttu paikka Dustylle, Iisi on pärjäillyt ihan hyvin meillä, vähän se ehkä vaikuttaa olevan hämillään yksin jäämisestä, eikä mm. nappulat oikein meinaa maistua, ja sisätiloissa se ei ehkä vaikuta ihan niin iloiselta kun mitä se on koirakaverin kanssa ollut, mutta ulkona ollaankin sitten onneksi ihan sama  sekopäinen pieni silakka kun mitä se on ennen yksinjäämistä ollut. Eniten kuitenkin jännitin Iisin jättämistä ekaa kertaa yksin kotiin, se kun ei ikinä ole ollut yksin kotona kun sillä on aina ollut Dusty seurana. Hyvin se kuitenkin on yksinkin sopeutunut olemaan.



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Jalostukseen hyväksytty.

Iisin kanssa käväistiin gööttiyhdistyksen jalostustarkastuksessa 22.11.2014.

Kokonaiskuva/tyyppi hyvä ja hyväksytään jalostukseen. Nyt sitten olis vielä terveystarkit tammikuussa, peukut pystyssä että kaikki on ok! :)