Nea

Ruudun takana kirjoittelee 18vuotias naisenalku Vantaalta.
Koirat ovat olleet todella iso osa elämääni jo ihan pienestän asti, enkä muista että olisin elänyt päivääkään ilman että meillä olisi perheessä ollut koiria. Vaikka perheessäni on aina ollut koiria, niin voisin sanoa koiraharrastukseni alkaneen kunnolla vuonna 2007 kun aloitin agilityn harrastamisen silloisen agilitykoirani Divan (bokseri-rottweiler-mix) kanssa. Pikkuhiljaa kuvioihin mukaan tulivat myös koiranäyttelyt kun perheeseemme saapui tuolloin 7vuotias gööttirouva Emma. Pari vuotta Emman tulosta aloin haaveilla siitä ihka omasta koirasta, ja unelmani toteutuikin sitten parin vuoden unelmoinnin jälkeen kun pienenpieni Dusty asteli taloon. Dusty onkin osoittautunut aivan upeaksi koiraksi minulle, ja uskoisin että tämä pieni gööttiläinen on minulle se elämäni koira.

Nykyään suurin osa ajastani menee Dustyn kanssa puuhaillessa. Treenaillaan agilityä ja lenkkeillään paljon, tokoakin tulee välillä reenailtua...sitä tosin hyvinkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Hurjan liudan toistaan turhempia temppuja tuo koira myös taitaa. Olen tällähetkellä myös jonkinverran seuratoiminnassa mukana. HSKHssa toimin osana junnutoiminnan kehittämistyöryhmää ja tästä keväästä lähtien myös alan kouluttamaan, tosin näin aluksi apukouluttajana. Rotuyhdistyksessämme vaikutan senverran että keräilen pentu- ja ulkomaannäyttelyiden tuloksia gööttilehteen.

Entäs kun en puuhaile koirieni kanssa...sitä aikaa on ihan rehellisesti sanottuna aika vähän. Jos en ole puuhastelemassa jotain koirien kanssa surffailen yleensä netissä tai vietän aikaa kaveripiirin kanssa, nautin erittäin paljon myös ruuanlaitosta ja leipomisesta. Vaikkei sitä ehkä ihan ensitapaamisella uskoisi niin luonteeltani olen kovin reipas ja kun minuun tutustuu niin puhetta kyllä riittää niin etteivät muut meinaa suunvuoroa saada. Toisaalta olen myös tosi herkkis luonteeltani, otan hyvinkin nopeasti itseeni jos minua tai jotain minulle tärkeää haukutaan. Helposti tulen kuitenkin ihmisten kanssa toimeen :)

Koirien lisäksi myös hevoset ovat olleet iso osa elämääni, joskin nyt kun koirailu vie suurimman osan aikaa niin on heppajutut jääneet huomattavasti vähemmälle. Talutustunneilla aloin käymään noin 5vuotiaana ja siitä eteenpäin olen heppaillut milloin missäkin. Meillä oli tässä oma poni muutama vuosi sitten, mutta poni jouduttiin valitettavasti lopettamaan vanhuudenvaivojen takia. Daphne-ponin kuoltua en käynyt tallilla reilu vuoteen mutta nyt olen taas innostunut äitini mukana käymään. Enään en itse ratsasta juuri ollenkaan, mitä nyt välillä jotain sunnuntaikävelyä mutta kyllä sitäkin innokkaammin hoidan hevosia.


Tulevaisuudesta en vielä osaa sanoa, tietysti se eläinlääkärin ammatti olisi se haave mutta saas nähdä riittääkö lukupää pääsykokeen läpäisemiseen. Toinen kiinnostava ammatti olisi tullityö, mutta mene ja tiedä sitten. Sen kyllä tiedän että tulevaisuus tuo tullessaan erittäin paljon koirailua, ja jossainvaiheessa ehkä perheenlisäystäkin nelijalkaisten otusten osalta...mutta siitä ei sen enempää ;) Pitää katsella mitä tulevaisuus tuo tullessaan...toivottavasti ainakin paljon hyviä asioita!