tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kevättä rinnassa

Ihanaa kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja vielä 8 aikaan illalla on ihan valosaa! Jotenkin tuntuu että itsekkin on paljon energisempi ja jaksaa enempi puuhailla  ja lenkkeillä koirien kanssa :)

Meille ei mitään ihmeellisempää kuulu, ollaan lähestulkoon päivittäin käyty pirunkorvessa kävelemässä n 5km lenkki, ja välillä vaihtelun vuoksi ollaan sipoonkorvessakin käyty vähän kallioilla kiipeilemässä. Itselläni päivät kuluu lähinnä pääsykokeisiin lukien - ihan yksin en joudu kuitenkaan lukemaan, pari ahkeraa apulaista hääräilee ja auttaa minua ahkerasti lukemaan....toinen yleensä makoilee selällään mun päällä tai vieressä ja haluais kovasti rapsutuksia - toinen auttais mielellään syömällä koko pääsykoekirjan tai heittelemällä leluja kirjan päälle....kumpi on kumpi, sitä voitte ihan itse arvuutella ;)

Illat on menneet vähän milloin missäkin treeneissä, muutaman viikon takaiset agitreenit meni ihan superisti! Tehtiin 13estettä putkeen Dustyn kanssa ja into pysyi koko ajan ja kovaa mentiin :) En muista koska viimeksi olisi ollut yhtä kuuma radan jälkeen! Viimeviikon agitreenit sujuivat myös hienosti, vähän oli rata haastavampi eli ei päästy ihan niin montaa estettä putkeen mutta tosi hienoja pätkiä saatiin silti. Dusty on jostainsyystä alkanut hidastelemaan kontakteilla, se tulee kontaktin puoleenväliin josta se hipsuttelee hiljalleen alas....kovat on pohdinnat nyt että jaksanko niitä alkaa vielä enemmän vahvistamaan tuonne alas vai lähdenkö ihan suoriltaan vaan vetämään läpi. Dusty kuitenkin on niin pieni koira että vaikka se vaan juoksisi läpi niin tassut osuu kyllä kontaktille aina. Meidän keppiprojekti alkoi jo näyttämään suht lupaavalta, mutta jostainsyystä tuli sitten vähän takapakkia ja vauhti taas hidastui minimiin. Pitäis nyt jostain repiä taas ne verkot niin päästäisiin vähän eteenpäinkin :) Ajattelin Dustylle myös hierojan varata lähiaikoina, ihan vaan että päästään tsekkaamaan ettei paikkoja ole jumissa.

Iisi on treenaillut vähän milloin mitäkin hyvin sekalaisesti, ikävä kyllä. Lähinnä ollaan tuota laatikkotreeniä tehty ja neiti alkaa jo hienosti tarjoamaan pyörimistä ilman apuja. Sitten seuraava askel olisi naksutella tuosta meille hieno perusasento. Ihan vähän ollaan myös seuraamista tehty mutta neidillä ei oikein tokoon vielä riitä keskittymiskyky kun pitäis vaan mennä tuhatta ja sataa eteenpäin. Hieman on myös uhma-ikää ilmassa, ja ollaan muutamaan otteeseen jouduttu keskustelemaan siitä esim. että mitä saa syödä ja tullaanko kutsuttaessa luokse vai ei....Iisi on tosiaan aika kova kiroilemaan takaisin kun sitä komentaa jostain, ihanaa kun pieneltä löytyy noin paljon luonnetta! ;)

Iisin häntä alkaa jo olemaan aika mukavan näköinen :)

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Maailman ihanin Maasulainen 3v!

Joka aamu herään ja näen aina ensimmäisenä edessäni tuommosen pienen harmaan otuksen. Ja tunnen sen karvat naamassa sillä neitihän nukkuu samalla tyynyllä mun kanssani. Melkein joka aamu kun herään en sen kummepia mieti tuota vieressäni makaavaa otusta, se on jo niin arkipäivää että siinä se aina makaa ja kun avaan silmät niin sieltä tulee ensimmäisenä kostea nenä ja iiisot silmät mun naaman eteen ja jossain taustalla voi huomata tuhatta ja sataa vispaavan harmaan hännän. Eilen aamulla tuli kuitenkin mietittyä sitä miten tärkeä ja rakas tuo pieni harmaa otus oikein onkaan, ja näin melkein tippa linssissä voin sanoa että on se vaan niin hurjan rakas!

Eilen (25.4) meidän rakas Dustylainen täytti huikeat 3v! siis 3v, missävaiheessa se noin vanhaksi kasvoi? Muistan vielä hyvin sen kun sain tietää että mahdollisesti saisin ihka oman pienen harmaan pentulaisen kotiin, meni kyllä aika ihan mahdottoman hitaasti kun joutui odottamaan että syntyykö sieltä minulle sitä pentua vai ei. Kun narttuja sitten syntyi niin olin kyllä haljeta onnesta...vihdoinkin saisin sen ihka oman koiran!

Dusty on ja on aina ollut ihan superhelppo koira, yksinolo onnistui pienenä ilman minkäänlaista harjoitusta - neiti ei tuhonnut omien tavaroiden lisäksi kun yhden laturin ja oppi tosi nopeasti kaiken mitä sille opetti. Ei sillä että se nyt olisi jotenkin mennyt tosi vaikeaksi, kyllä se edelleen on ihan superhelppo koira kotona arjessa, sen voi ongelmitta ottaa mukaan jokapaikkaan eikä se yksinolo tuota mitään ongelmaa. Riittävästi aktivoituna Dusty on arjessa hyvin näkymätön, tai noh, miten näkymättömänä nyt selällään sylissä makaavaa 10kiloista koiraa voi pitää. :)

Tässä 3vuoden aikana ollaan kaikenlaista ehditty harrastelemaankin Dustyn kanssa. On tokoiltu vähän on-off tyyliin, silloin kun itselläni on kiinnostusta siihen lajiin riittänyt. Agilityjuttuja ollaan tahkottu aikalailla koko Dustyn eliniän ajan. Dusty on harrastuksissa ihan mukava kaveri jos sen kanssa tekee just for fun-tyyliin. Kovasti haluaisin kisaamaan Dustyn kanssa mutta en tiedä onko koirasta ikinä siihen. Neiti on kovin kiinni minussa kokoajan, olis sitten mitkä tahansa treenit kyseessä.....ei myöskään oikein kestä toistoja joten treenit yritetään aina pitää mahdollisimman lyhyinä ja monipuolisina. Näyttelyissä ollaan jonkinverran pyöritty vähän vaihtelevalla menestyksellä ja sekä lampaita ja lehmiäkin ollaan käyty moikkailemassa!


  


Parasta mitä Dusty tietää selällään makoilu rapsuteltavana mamman sylissä. Dusty ei niin välitä muista koirista ja tuttuja koiria lukuunottamatta muut koirat saavatkin yleensä Dustylla lähinnä hienon irokeesin selkään ja pienet pörinät siihen päälle. Aggressiivinen se ei missään nimessä ole, vähän vaan hitaasti syttyvä mikä muihin koiriin tulee. Ihmiset on ihan kivoja jos niiltä saa rapsutuksia...tärkeintä Dustylle kuitenkin on oma mamma Se on luonteeltaan niin mamman lellivauva kun vaan koira voi olla! Pikkulapset on ainoa asia mistä Dusty tykkää vielä enemmän - en tiedä mistä ihmeestä se tuon pikkulapsirakkautensa on kehittänyt mutta se ei vaan pysy nahoissaan jos jossain menee pikkulapsia. Ihan mahdoton höpsö.

 

Vaikka Dusty saakin mun hermot hyvin usein erittäin kireälle niin on se vaan kuitenkin maailman paras, ihanin ja rakkain. Ja tuleekin aina olemaan Toivottavasti meillä on vielä monen monta vuotta yhteistä aikaa Dustyn kanssa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Missikisoja

Lauantaina ajeltiin Riitan kanssa taas vähän pidemmälle mätsäröimään, tälläkertaa lahden suuntaan. Koiria meillä oli mukana Iisi, Dusty, Donna ja Fiilis.

Tälläkertaa pikku Iisikin pääsi esiintymään, tultiin paikanpäälle ja Iisi pääsikin melkein heti kehään. Pieni esiintyi ihan superhienosti ja saikin parikehässä punaisen nauhan. Nauhakehässä ei sitten enää sijoituttu eli Iisille PUN-ei sij, ei kyllä tyytyväisempi voisi olla pienen esiintymiseen. Ihan superhieno penska!

Ennen muiden koirien kehää meillä oli pari tuntia luppoaikaa joka käytettiin ABCllä ruokailemiseen. Takasin kun päästiin majoituttiin sitten taas leiriimme, Dusty meni ensimmäisenä kehään ja esiintyikin ihan superhienosti! Tuloksena parikehästä punainen nauha, ja ilmeisesti tuomari tykkäsikin Dustysta jonkinverran kun nauhakehässä poimi Dustyn heti enismmäisenä jatkoon ja sijoittaen sen lopulta PUN3 sijalle! Donna esiintyi taas hyvinkin Donnamaiseen tapaan ja sai heti kättelyssä punaisen nauhan, nauhakehästä tuomari sijoitti Donnan ykköspallille eli tuloksena PUN1!

BIS-kehässä Tonttu poimittiin neljän parhaan joukkoon ja sijoitettiin lopulta kolmanneksi :)

Tulosten puolesta ei siis ollut ihan turha reissu meillä ;) Iisin isäkoira Laku kävi myös tyttöään moikkaamassa ja hitsit - Iisihän oli ihan kun pienoismalli Lakusta, ainoona erona vaan häntä! Oli tosi mukava nähdä Lakua! :)

Kiitokset Riitalle taas kerran matkaseurasta, otetaanhan taas pian uusiksi!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Ukkoja metsästämässä ja eksymisiä

Viime torstaina oli Iisin (ja munkin) elämän toiset hakutreenit ikinä! Pakko myöntää että mulla on kyllä ihan superpätevä penska vaikka ohjaaja vielä toistaseks välillä on vähän pihalla :) Tällä kertaa maalimiehet menivät jo vähän polulta metsään ja 2 maalimiehistä meni lakanan alle piiloon. Iisi hokasi heti mitä ollaan taas tultu tekemään, ja kun näki että maalimies lähti piiloon niin tälläkertaa jo rimpuili ja kiljui pannassa....ja kyllähän se lähti kun pieni tykki kun sitten pääsi irti. Mamman pieni etsintäeläin  Yhdellä meidän ryhmäläisistä oli kamera treeneissä mukana, siispä sain Iisistäkin pari kuvatusta :) Allaolevat kuvat kaikki © Jasmine Lindström.


Mamman pieni punakuono

"Missä ukko?!"
"Löytyhän se!"

Tänään sitten "tuhlattiin" 3h Riitan ja lassieneitien kanssa lenkkeillen. Tarkoitus oli kiertää n. tunnin lenkki pirunkorvessa kun noin tunnin jälkeen huomattiinkin olevamme ihan jossain muualla (pk-seudulla asuville tarkemmin: ilolassa) niin venähtikin lenkkimme vähän pidemmäksi. Noin 3tunnin ja lähemmäs 10km jälkeen päästiinkin sitten takaisin autolle. Huomattavan rauhallisia ovat koirat tänään olleet ;) Allaolevat kuvat © Riitta Kekkonen

 (juoksusta turvonnut) Dusty melkein 3v

Iisi 4kk




tiistai 2. huhtikuuta 2013

Iki-oma!

Dusty vietti viime to-ma kasvattajansa luona, tarkoituksena että Dusty olisi astutettu. Noh, koska aina ei mene niinkun strömsössä, niin oli Dusty ollut vähän liiankin kärttynen urokselle. Vähän tätä jo epäilin kun se on mun kanssa kyllä aina ollut semmonen että oli tärppipäivät tai ei niin hammasta tulee jos joku yrittää selkään, mutta oli se sitten ilmeisesti ihan samanlainen ollut vaikken itse ollut paikanpäällä ollenkaan. Kertaakaan ei siis uros päässyt astumaan meidän kärttyistä neitiä.

Siispä kasvattaja teki päätöksen olla käyttämättä Dustya ollenkaan, mikä varmasti on ihan oikea päätös. En usko että tuo yhtään suosiollisempi olisi ollut vaikka urosta olisi vaihdettu tms. Olisihan se ollut kiva nähdä minkälaisia pentuja tuo jättää jälkeensä mutta varmasti parempi näin, Dustya ei vaan ole tarkoitettu äitikoiraksi. :) 

Koska Dustya ei nyt sitten käytetä jalostukseen, niin kuten koiranetistäkin näkyy niin nyt mulla on paperillakin ihan oma koira! Dusty siis siirtyi kasvattajansa omistuksesta mun omistukseen :) Eipä tämä käytännössä oikein mitään muuta, mutta pakko myöntää että on kyllä kiva fiilis kun voin ihan virallisesti todeta että nyt se on mun iki-oma!

Kiitokset Dustyn kasvattajalle Oili Heleniukselle yhteistyöstä, ja siitä että saatiin maailman paras Maasulainen juuri meidän perheeseen

Koska pentuja ei nyt sitten tule niin voin hyvillä mielin tehdä suunnitelmia loppuvuodeksi. Ainakin kepit treenataan kuntoon että päästäisiin agilityssä vihdoinkin kisaamaan ja muutamat tokokokeetkin kattelin loppuvuodeksi...hui! Pari näyttelyä olisi kesällä suunnitelmissa ja ennenkaikkea kivaa yhdessäoloa.

Ja ettei ihan kuvattomaksi mene niin laitetaas vielä alle tämänpäiväinen video hallilta...Iisi kävi taas vähän juoksentelemassa putkeen :)