Roturace 2015

Viime sunnuntaina koitti kauan odotettu roturace-tapahtuma. Paikalle saatiin tänävuonna huimat 5 gööttijoukkuetta, joihin myös molemmat omat koirani kuuluivat. Ajeltiin aamulla jo hyvissä ajoin hyvinkään vinttikoiradalle pystyttelemään leiriä, ja pistämään eväitä esille. Aika pian saapuikin muutkin göötit paikalle ja päästiin odottelemaan omaa vuoroa.

Kaikki mukana?

Eväitä

Dustyhan on nyt 3(?)vuotena peräkkäin juossut gööttien nopeimman ajan mutta tälläkertaa jouduttiin nopeimman göötin titteli luovuttamaan vähän nuoremmalle gööttiherra Odinille, joka juoksi muutaman sekunninsadasosan nopeammin kun Dusty.
Iisi juoksi Tappisalamat joukkueessa hienosti ajalla 9,07 ja Dusty juoksi Matalaliito joukkueessa ajalla 8,5sek.




Kiitos kaikille osallisille, oli hurjan mukava päivä! Roturacesta ajeltiin Iisin kanssa vielä ojankoon Panu Eerolan suuntakäsky-koulutukseen. Olipa mielenkiintoinen aihe, ja Iisikin jaksoi vielä hienosti treenata. Pitääkin ottaa enemmänkin treenin alle noita suuntakäskyjä, sen verran fiksun tuntuinen juttu oli :)

Kahden koiran taloudesta yhden koiran talouteen

Me ollaan tässä n. 1,5viikon ajan totuteltu elämään vähän erilaista elämää, ollaan nykyään nimittäin yhden koiran talous.

Tähän muutokseen päädyttiin kun Dusty on jo n. kuukauden verran murissut meidän vuoden ikäiselle pojalle aina jos poika menee mistään sen läheltä. Tämä alkoi sen jälkeen kun Elias alkoi kävelemistä harjoittelemaan, tarkkaa syytä ei tiedetä mutta pienessä päässäni olen pohdiskellut että olisikohan Dustyn huonontuneella näöllä jotain tekemistä asian kanssa? Voisin kuvitella että tuommonen haparoiden kävelevä, vähän väliä pyllähtelevä taapero voi ehkä kymmenkiloisesta koirasta näyttää pelottavalta jos ei näkö ole kunnossa.

Reilu viikko sitten tilanne kärjistyi sen verran että Dusty puri (tai ehkä ennemminkin näykkäsi kovaa?) Eliasta poskeen. Olin itse laittamassa astioita koneeseen, niin että näköyhteys koiriin ja lapseen säilyi kyllä koko ajan, Elias istui lattialla katsomassa telkkaria ja Dusty makasi sohvalla. Käännyin ottamaan astioita tiskialtaasta ja ehkä 2sek sen jälkeen kuului hirveä rähinä ja ehdin senverran nähdä että Elias kaatui maahan ja alkoi tietysti itkemään, ilmeisesti oli noussut seisomaan Dustyn kohdalle tai ollut kävelemässä Dustyn ohi. Kiiruhdin tietysti nostamaan lasta pystyyn huomatakseni ohimon kohdalla ja poskessa vähän isommat reiät ja siinä välissä pienempiä naarmuja. Isommista naarmuista tuli hieman verta, mutta se tyrehtyi todella nopeasti, eli säikähdyksellä selvittiin onneksi.

© Oili Helenius

Tämä pisti kuitenkin miettimään jatkoa, minun pitää pystyä luottamaan koiraan senverran ettei se heti ensimmäiseksi nappaa kiinni jos menee lähelle. En kuitenkaan voi kokoaikaa istua kiinni lapsessa/koirassa, ja näissä asioissa se on fakta että lapsi ja lapsen turvallisuus tulee aina ennen koiraa. Soitin äidilleni ja vielä samana iltana Dusty sitten muuttikin äitini luokse, nyt ainakin toistaiseksi. Äitini onneksi asuu n. 200m päässä meiltä, eli nähdään Dustya usein ja voin käydä sen hakemassa mukaan lenkeillle ja harrastusjuttuihin. Onneksi löytyi hyvä koti näin läheltä perheen parista, mutta kyllä oli silti todella kova ja raskas paikka meille kaikille ettei Dusty enää asuisikaan meidän kanssa. Onhan se minun ensimmäinen oma koirani, ja meidän rakas ja tärkeä perheenjäsen.

Dusty on onneksi viihtynyt äitini luona oikein hyvin, onhan se jo ennestäänkin tuttu paikka Dustylle, Iisi on pärjäillyt ihan hyvin meillä, vähän se ehkä vaikuttaa olevan hämillään yksin jäämisestä, eikä mm. nappulat oikein meinaa maistua, ja sisätiloissa se ei ehkä vaikuta ihan niin iloiselta kun mitä se on koirakaverin kanssa ollut, mutta ulkona ollaankin sitten onneksi ihan sama  sekopäinen pieni silakka kun mitä se on ennen yksinjäämistä ollut. Eniten kuitenkin jännitin Iisin jättämistä ekaa kertaa yksin kotiin, se kun ei ikinä ole ollut yksin kotona kun sillä on aina ollut Dusty seurana. Hyvin se kuitenkin on yksinkin sopeutunut olemaan.

Kivoja ja ei-niin-kivoja tuliaisia kirkkonummelta

Eilen hurautettiin Kirkkonummelle joukkotarkkeihin. Iisille oli varattu silmäpeilaus ja polvitarkki ja Dustylle uusintapeilaus silmille. Silmäpeilaajana toimi Per Axelsson ja polvet tutki Lotta Axelsson.

Iisille tuloksena terveet silmät ja 0/0 polvet, ihanaa! Nyt saakin sit seuraavaks alkaa jännittämään loppuja luustokuvia joihin suunnataan varmaankin joulukuussa. :)

Dusty sai sitten vähän ikävämmän diagnoosin, Dustylla nimittäin todettiin J175 eli gööttien retinopatia. En sen tarkemmin nyt tässä ala selittelemään mitä tuo tarkoittaa mutta jos kiinnostaa niin täällä on monta hyvää kirjoitusta aiheesta! Tässä kesän aikana on kyllä herännyt epäilys siitä että jotain siellä Dustyn silmissä on ja nyt tuli sitten vahvistuskin muutamalle oudolle käytökselle. Dusty on esim. ennen saanut nameista aina kopin jos sille on nameja heitellyt, nyt sitä voi suunnilleen heittää lauantaimakkaran siivulla naamaan eikä välttämättä saa kiinni sitä....Dusty on myös alkanut säikkymään ohiajavia autoja varsinkin pimeällä. Kun kävellään jalkakäytävällä ja takaa tulee auto joka ajaa ohi niin Dusty hyppää hihnanmitan päähän puskaan tai mitä siellä autosta vastakkaisessa suunnassa nyt onkaan. Tämän voisin ymmärtää esim. semmosesta koirasta joka koko elämänsä elänyt jossain metsän keskellä ja olisi äsken vasta muuttanut kaupunkiin, mutta Dusty on kuitenkin asunut koko elämänsä autojen keskellä eikä se ennen ole reagoinut autoihin näin. Näkö siis todennäköisesti on jo hieman huonontunut, Axelssonin mukaan on harvinaista että koira kokonaan sokeutuisi J175 johdosta eli toivotaan ettei niin käy meillekkään! Monta gööttiä tiedän jotka ovat eläneet J175 kanssa ilman mitään oireita. Dustyn diagnoosi oli erittäin selvä, ja lääkäri totesi jo yhdellä vilkaisulla että "tällä on retinopatia".....silmät näyttivät kuulema leopardin selältä. Dustyn silmät on viimeksi peilattu 11/11 ja silloin olivat terveet.

Muuten meille ei oiekin mitään ilmeellistä kuulu, ollaan lähinnä vietetty hiljaiseloa agitreenejä lukuunottamatta. Ollaan vieläkin jonkinverran flunssassa, jo kohta 4viikkoa nyt ei onneks enään ole jäljellä kun järkyttävä yskä. Palaillaan taas, toivottavasti vähän mukavempien asioiden merkeissä :)

Päiväretki turkuun

"Jalostustarkastus on yksityiskohtainen koiran rakenteen tarkastaminen, mittaaminen ja dokumentointi. Tarkastuksessa otetaan myös kantaa koiran luonteeseen ja jalostuskäyttöön. Tarkastus ei ole näyttelyarvostelu eikä koirien mittaustuloksia verrata toisiinsa kilpailunomaisesti."

- Länsigöötanmaanpystykorvat - Västgötaspetsen ry'n sivuilta suoraan lainattu -

Tehtiin eilen koirien kanssa pieni päiväretki tuonne Turun suuntaan, päämääränä jalostustarkastus johon Dusty osallistui ja Jaxonvillen kasvattipäivät. Hieman jännitti lähteä ajelemaan sillä tämä oli eka pidempi matka jonka ajelin ihan ypöyksin! Olenhan mä kyllä ajellut ympäriinsä enemmän kun laki sallii mutta pidemmillä matkoilla on aina ollut joku seurana.

Päästiin hyvin perille ja perillä meillä olikin aikaa tunti ennenkun Dustyn vuoro olisi. Istuskeltiin varjossa ja vähän ennen Dustyn vuoroa pistin Iisin paikanpäällä olevaan juoksutarhaan ajatuksena että se voisi olla siellä Dustyn vuoron ajan.....noh, Iisi oli tästä vähän eri mieltä. Aikansa kiroiltuaan se ahtautui aitauksen ja naapurin aidan väliin ja pakeni sieltä hyvinkin sulavasti. Sieltä sitten tuli iloinen pieni göötti mamman luokse :) Laitoin Iisin takaisin aitaukseen mutta  sieltähän se taas tuli vähän ajan päästä....Iisiläinen sai sitten tahtonsa läpi ja odotteli Päivin sylissä Dustyn tarkastuksen ajan.

Jalostustarkastajina toimivat Ewa Sundin ja Karin Jonstad ruotsista, ja he olivat sitä mieltä että Dusty on erinomainen rotunsa yksilö ja hyväksyttävä jalostukseen. Jalostustarkastuskaavake on tuommoinen lomake johon laitetaan rasti ruutuun vaan, ja koska olen tunnetusti niin tekniikan ihmelapsi ettei mitään toivoakaan että osaisin tänne laittaa minkäännäkösiä taulukkoa niin alla Dustyn jalostustarkastuslausunto tälläin listamuodossa :)

Kokonaiskuva/tyyppi: Erinomainen

Väri: Harmaa

Poskimerkit: Erinomaiset

Valjaskuvio: Erinomainen

Häntä: Löysästi kiertynyt

Lonkat: B/B

KOKONAISKUVA

Korkeus: 31cm

Pituus: 45cm

Rinnansyvyys: 16cm

Paino: 10kg

Purenta: Saksipurenta

Hampaisto: Täydellinen

Turkin laatu: Hieman pehmeä

Peitinkarva, pituus: Puolilyhyt

Peitinkarva: Pinnanmyöten

Pohjavilla: Riittävä

Ryhti: Ryhdikäs

Sukupuolileima: Oikea

Lihaksisto: Hyvin kehittynyt

Luusto: Voimakas

PÄÄ

Pään, koko: Hieman pieni

Pää, muoto: Oikea

Päälaki/kuono muoto: Hieman kevyt kuono-osa

Päälaki/kuono pituus: Oikea

Silmät, väri: Vaaleanruskeat

Silmät, muoto: Soikea

Korvat, koko: Keskikokoiset

Korvien kiinnitys: Oikea

Päälaki: Litteä

Otsapenger: Selvä

Päälaki/kuonolinja: Ei yhdensuuntaiset

Kuono-osa, muoto: Melko tylppä

Alaleuka: Hyvin muotoutunut

Huulet: Tiukat

ETUOSA

Kaula: Pitkä, voimakas

Rintakehä, muoto: Kaareva

Rintakehä, pituus: Pitkä, lyhyt rintalasta

Eturinta: Hyvin kehittynyt

Kyynärpäät: Hyvin asettuneet

Lapaluut, asento: Hyvin asettuneet

Lapaluut, pituus: Lyhyt

Lapaluut, kulma: Suora

Olkavarsi, pituus: Oikea

Kyynärvarsi, pituus: Oikea 

Kyynärvarsi, muoto: Kaareva

Eturaajat, asento: Oikea

Välikämmenet: Lujat

Käpälät, muoto: Soikeat

Käpälät, lujuus: Tiiviit

SELKÄ

Selkä, lujuus: Luja

Selkälinja: Hieman köyry

Selkä/säkä kiinnitys: Huomaamaton

Selkä, asento: Hieman karpinselkä

Lanne, pituus: Oikea

TAKAOSA

Lantio, asento: Oikea

Lantio, leveys: Leveä

Polvikulma: Oikea

Kinnerkulma: Oikea

Takaraajat, asento: Yhdensuuntaiset

Välijalka, pituus: Oikea

LIIKKEET

Selkä, lujuus: Hieman peräänantava

Selkälinja: Hieman köyry

Selkä, asento: Suora

Eturaajojen liikkeet: Hieman lyhyet

Liikkeet edestä: Hieman leveät

Takaraajojen liikkeet: Matkaa voittavat

Liikkeet takaa: Yhdensuuntaiset 

Liikkeet, kokonaisuus: Tehokkaat

LUONNE

Luoksepäästävyys: Avoin

Hampaiden näyttö/mittaus: Vakaa

Temperamentti: Vilkas, valpas

KOIRAN JALOSTUSKÄYTTÖ

Hyväksyttävä

Jäätiin vielä tarkastuksen jälkeen hetkeksi nauttimaan tarjolla olevista herkuista, ja Iisi pääsi vähän riehumaan muiden koirien kanssa. Oli kyllä kotimatkan ajan kovin rentoja tyyppejä takapenkillä....kiitos kaikille osallisille! :)

Maailman ihanin Maasulainen 3v!

Joka aamu herään ja näen aina ensimmäisenä edessäni tuommosen pienen harmaan otuksen. Ja tunnen sen karvat naamassa sillä neitihän nukkuu samalla tyynyllä mun kanssani. Melkein joka aamu kun herään en sen kummepia mieti tuota vieressäni makaavaa otusta, se on jo niin arkipäivää että siinä se aina makaa ja kun avaan silmät niin sieltä tulee ensimmäisenä kostea nenä ja iiisot silmät mun naaman eteen ja jossain taustalla voi huomata tuhatta ja sataa vispaavan harmaan hännän. Eilen aamulla tuli kuitenkin mietittyä sitä miten tärkeä ja rakas tuo pieni harmaa otus oikein onkaan, ja näin melkein tippa linssissä voin sanoa että on se vaan niin hurjan rakas!

Eilen (25.4) meidän rakas Dustylainen täytti huikeat 3v! siis 3v, missävaiheessa se noin vanhaksi kasvoi? Muistan vielä hyvin sen kun sain tietää että mahdollisesti saisin ihka oman pienen harmaan pentulaisen kotiin, meni kyllä aika ihan mahdottoman hitaasti kun joutui odottamaan että syntyykö sieltä minulle sitä pentua vai ei. Kun narttuja sitten syntyi niin olin kyllä haljeta onnesta...vihdoinkin saisin sen ihka oman koiran!

Dusty on ja on aina ollut ihan superhelppo koira, yksinolo onnistui pienenä ilman minkäänlaista harjoitusta - neiti ei tuhonnut omien tavaroiden lisäksi kun yhden laturin ja oppi tosi nopeasti kaiken mitä sille opetti. Ei sillä että se nyt olisi jotenkin mennyt tosi vaikeaksi, kyllä se edelleen on ihan superhelppo koira kotona arjessa, sen voi ongelmitta ottaa mukaan jokapaikkaan eikä se yksinolo tuota mitään ongelmaa. Riittävästi aktivoituna Dusty on arjessa hyvin näkymätön, tai noh, miten näkymättömänä nyt selällään sylissä makaavaa 10kiloista koiraa voi pitää. :)

Tässä 3vuoden aikana ollaan kaikenlaista ehditty harrastelemaankin Dustyn kanssa. On tokoiltu vähän on-off tyyliin, silloin kun itselläni on kiinnostusta siihen lajiin riittänyt. Agilityjuttuja ollaan tahkottu aikalailla koko Dustyn eliniän ajan. Dusty on harrastuksissa ihan mukava kaveri jos sen kanssa tekee just for fun-tyyliin. Kovasti haluaisin kisaamaan Dustyn kanssa mutta en tiedä onko koirasta ikinä siihen. Neiti on kovin kiinni minussa kokoajan, olis sitten mitkä tahansa treenit kyseessä.....ei myöskään oikein kestä toistoja joten treenit yritetään aina pitää mahdollisimman lyhyinä ja monipuolisina. Näyttelyissä ollaan jonkinverran pyöritty vähän vaihtelevalla menestyksellä ja sekä lampaita ja lehmiäkin ollaan käyty moikkailemassa!

  

Parasta mitä Dusty tietää selällään makoilu rapsuteltavana mamman sylissä. Dusty ei niin välitä muista koirista ja tuttuja koiria lukuunottamatta muut koirat saavatkin yleensä Dustylla lähinnä hienon irokeesin selkään ja pienet pörinät siihen päälle. Aggressiivinen se ei missään nimessä ole, vähän vaan hitaasti syttyvä mikä muihin koiriin tulee. Ihmiset on ihan kivoja jos niiltä saa rapsutuksia...tärkeintä Dustylle kuitenkin on oma mamma Se on luonteeltaan niin mamman lellivauva kun vaan koira voi olla! Pikkulapset on ainoa asia mistä Dusty tykkää vielä enemmän - en tiedä mistä ihmeestä se tuon pikkulapsirakkautensa on kehittänyt mutta se ei vaan pysy nahoissaan jos jossain menee pikkulapsia. Ihan mahdoton höpsö.

 

Vaikka Dusty saakin mun hermot hyvin usein erittäin kireälle niin on se vaan kuitenkin maailman paras, ihanin ja rakkain. Ja tuleekin aina olemaan Toivottavasti meillä on vielä monen monta vuotta yhteistä aikaa Dustyn kanssa.

Iki-oma!

Dusty vietti viime to-ma kasvattajansa luona, tarkoituksena että Dusty olisi astutettu. Noh, koska aina ei mene niinkun strömsössä, niin oli Dusty ollut vähän liiankin kärttynen urokselle. Vähän tätä jo epäilin kun se on mun kanssa kyllä aina ollut semmonen että oli tärppipäivät tai ei niin hammasta tulee jos joku yrittää selkään, mutta oli se sitten ilmeisesti ihan samanlainen ollut vaikken itse ollut paikanpäällä ollenkaan. Kertaakaan ei siis uros päässyt astumaan meidän kärttyistä neitiä.

Siispä kasvattaja teki päätöksen olla käyttämättä Dustya ollenkaan, mikä varmasti on ihan oikea päätös. En usko että tuo yhtään suosiollisempi olisi ollut vaikka urosta olisi vaihdettu tms. Olisihan se ollut kiva nähdä minkälaisia pentuja tuo jättää jälkeensä mutta varmasti parempi näin, Dustya ei vaan ole tarkoitettu äitikoiraksi. :) 

Koska Dustya ei nyt sitten käytetä jalostukseen, niin kuten koiranetistäkin näkyy niin nyt mulla on paperillakin ihan oma koira! Dusty siis siirtyi kasvattajansa omistuksesta mun omistukseen :) Eipä tämä käytännössä oikein mitään muuta, mutta pakko myöntää että on kyllä kiva fiilis kun voin ihan virallisesti todeta että nyt se on mun iki-oma!

Kiitokset Dustyn kasvattajalle Oili Heleniukselle yhteistyöstä, ja siitä että saatiin maailman paras Maasulainen juuri meidän perheeseen

Koska pentuja ei nyt sitten tule niin voin hyvillä mielin tehdä suunnitelmia loppuvuodeksi. Ainakin kepit treenataan kuntoon että päästäisiin agilityssä vihdoinkin kisaamaan ja muutamat tokokokeetkin kattelin loppuvuodeksi...hui! Pari näyttelyä olisi kesällä suunnitelmissa ja ennenkaikkea kivaa yhdessäoloa.

Ja ettei ihan kuvattomaksi mene niin laitetaas vielä alle tämänpäiväinen video hallilta...Iisi kävi taas vähän juoksentelemassa putkeen :)