Viikko yhteiseloa

Nyt on viikko elelty pennunomistajina, ja pakko sanoa että on kyllä mennyt ihan superhyvin! Iisi on reipastunut hurjan paljon eikä se Dustynkaan mielestä enään ole ihan niin ällö :)

Mun auto hajosi viime sunnuntaina joten ollaan taas vietetty autotonta elämää, mutta siitä huolimatta ollaan ehditty puuhailemaan vaikka mitä. Ollaan käyty bussi ja junamatkailemassa, pari kertaa agilityhallilla ja tavattu vähän koirakavereita ja paljon uusia ihmisiä - missään vaiheessa ei Ipsua ole mitenkään jännittänyt tai muuta, vaan reippaasti ja iisisti se on kaikki uudet asiat ottanut.

Ulkona Dusty jo vähän itsekkin yrittää haastaa pentua leikkimään, muttaa pieni ei oikein ymmärrä noiden Dustyn äänitehosteiden päälle (tähän väliin mainittakoon että Das on tosiaan oppinut leikkimään mun isän bokseri/rottweiler-mixin kanssa joten äänitehosteet on kyllä sen mukaisia...). Tänään olikin sitten ekaa kertaa sisälläkin painit menossa :)

Kovin helpolta pennulta Iisi kyllä vaikuttaa, ei ole vielä *kopkop* tuhonnut mitään, oppii tosi nopeasti ja kerrat jolloin on hädät tulleet sisään on laskettavissa yhden käden sormilla. Varsinkin tuo viimeinen ihmetyttää itseäni paljon, sillä ellen nyt ihan väärin muista niin Dusty oli pentuna varsinainen pissakakka-kone...kokoajan sai olla siivoilemassa! Ainoa asia mikä tällähetkellä aiheuttaa harmaita hiuksia pennun kanssa on tuo yksinolo, neiti nimittäin on päättänyt että hän huutaa itsensä kuoliaaksi (ainakin siltä se ammuminen kuulostaa...) heti kun jää yksin. Noh, sormet, varpaat, tassut ja kaikki mahdollinen ristissä että menee treenaamisella ohi.

Huomaa taas miten yksilöllisiä koirat on kun näitä kahta kotonaolevaa vertaa, siinä missä Dustylla on pentuna kestänyt oppia sisäsiistiksi niin ei Ipsulla tunnu olevan ongelmia ja taas tuossa yksinolossa mikä tuntuu tuottavan vähän ongelmia Iisille ei Dustylla ikinä ole ollut pienintäkään ongelmaa. Kovin rakkaita ne silti on, ongelmia tai ei ♥

ps. pahoittelen että joudutte taas näitä iphone kuvia kattelemaan, mulla ei tällähetkellä ole mun kameraa täällä niin joudutte taas toistaseksi näihin tyytymään :)

----
Eilisistä agitreeneistä senverran vielä että hitsi kun Maasulainen oli niin super ♥♥♥ Jotenkin kummasti siltä löytyi motivaatiota tekemiseen kun viimeaikoina niin suuri osa ajasta on mennyt pennun seurailemiseen. Toivottavasti tuo motivaatiopuuska olis pysyvä ;) Tehtiin suht helppoa, tosi kivaa radanpätkää. Kyllä se Maasu osais jos mamma vaan oppis sitä ohjaamaan.