Suuntana agilitykisat?

Viimeviikolla aloitettiin tosiaan Dustyn kanssa tuossa "uudessa" (mulle vanhassa, koiralle uudessa)  agilityryhmässä. Pakko myöntää että kyllä sitä vaan jännitti kun kaikki muut ovat jo tainneet kisatakkin siinä ryhmässä ja me sitten Dustyn kanssa tämmösenä mölli-koirakkona mennään sekottamaan soppaa...noh, ihan turhaan jännitti ;) Neiti oli vaihteeksi niiiiiiiin pätevä, ja mikä parasta: ei yhtään haistelua koko treenien aikana! Vauhtiakin oli ihan kivasti.

Rata jota tehtiin oli suunnilleen tämännäköinen, joku hyppy saattaa puuttua jostain kun tuon radan ulkomuistista vaan tuohon piirtelin. Me tehtiin Dustyn kanssa rata kahdessa osassa; 1-4 & 6-17, lähinnä sen takia että meidän kepit ei vielä oo siinä kunnossa että voitaisiin niitä radan osana tehdä. Ekassa osassa ei ollut mitään ongelmia, toisessa osassa ei myöskään suurempia ongelmia...mitä nyt huomasin että mun pitäisi oppia valssaamaan (7-, 8-hypyt). Tehtiin ensin rata kokonaan ja sen jälkeen jankattiin noita valsseja pari kertaa - ehkä mä vielä joskus opin ohjaamaan kunnolla! Kaikenkaikkiaan treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, eikä edes ollut mitenkään ylivaikeita ratoja meidän tasoa ajatellen. Almalla (meidän kouluttaja) oli hyviä pointteja meidän agiliitelyyn, saatiin tehtäväksi treenailla ihan yksittäisiä esteitä niin että Das oppisi paremmin itse hakemaan ja irtoamaan esteille.

Pari päivää myöhemmin käytiin sitten treenailemassa. Vaikka kovasti tekis mieli ihan rataa tehdä niin sainpas itteni hillityksi ja tehtiin melkein pelkästään hyppyjä namikupilla. Hyppyjen lisäksi käytiin vähän keinuttelemassa keinua ja tehtiin parit kontaktitkin. Lopuksi vielä parit kepit, ja hitto että oli taas pätevä koira!

Keskiviikkona otin Dustyn autoon odottelemaan alkeistreenien (toimin apukouluttajana) ajaksi, ja alkeistreenien jälkeen sitten otettiin taas pari kertaa keppejä....voihan vihannes että oli taas niiiiiiiiin hieno koira! Tehtiin jo melkein suoria keppejä! Ja mä kun luulin ettei meidän kepit ikinä edisty minnekkään suuntaan...pakko myöntää että kyllä tosta ajokortista ja autosta on paljon hyötyä ;) Huomenna olisi taas aamupäivällä suuntana ojanko.

Ja otsikkoon viitaten, tosiaan pieni toivonkipinähän tässä heräsi kun koira on ollut niin pätevä...jospa me vaikka loppukesästä/syksyllä jo päästäisiin kisaura korkkaamaan ;) Pitää vaan toivoa että meno jatkuu samanlaisena. Tosi innolla odotellaan jo ensi viikon treenejä...ja ainiin, alkaahan meillä tokokin ensi tiistaina. Eli paljon aktivoitumista harrastusrintamalla luvassa!

Emma pari kesää sitten Linnean mökillä :)

Jottei sitten ihan Dusty-asiaksi menisi taas niin mainittakoon tässä että meidän rakas mummogöötti-Emma, Jaxonville Gremliina täytti tälläviikolla - tarkemmin sanottuna 14.5.2012 13v! Hurjasti onnea maailman parhaimmalle ja omalaatuisimmalle mummogöötille, ja sen sisaruksille.