Joka aamu herään ja näen aina ensimmäisenä edessäni tuommosen pienen harmaan otuksen. Ja tunnen sen karvat naamassa sillä neitihän nukkuu samalla tyynyllä mun kanssani. Melkein joka aamu kun herään en sen kummepia mieti tuota vieressäni makaavaa otusta, se on jo niin arkipäivää että siinä se aina makaa ja kun avaan silmät niin sieltä tulee ensimmäisenä kostea nenä ja iiisot silmät mun naaman eteen ja jossain taustalla voi huomata tuhatta ja sataa vispaavan harmaan hännän. Eilen aamulla tuli kuitenkin mietittyä sitä miten tärkeä ja rakas tuo pieni harmaa otus oikein onkaan, ja näin melkein tippa linssissä voin sanoa että on se vaan niin hurjan rakas!
Dusty on ja on aina ollut ihan superhelppo koira, yksinolo onnistui pienenä ilman minkäänlaista harjoitusta - neiti ei tuhonnut omien tavaroiden lisäksi kun yhden laturin ja oppi tosi nopeasti kaiken mitä sille opetti. Ei sillä että se nyt olisi jotenkin mennyt tosi vaikeaksi, kyllä se edelleen on ihan superhelppo koira kotona arjessa, sen voi ongelmitta ottaa mukaan jokapaikkaan eikä se yksinolo tuota mitään ongelmaa. Riittävästi aktivoituna Dusty on arjessa hyvin näkymätön, tai noh, miten näkymättömänä nyt selällään sylissä makaavaa 10kiloista koiraa voi pitää. :)
Tässä 3vuoden aikana ollaan kaikenlaista ehditty harrastelemaankin Dustyn kanssa. On tokoiltu vähän on-off tyyliin, silloin kun itselläni on kiinnostusta siihen lajiin riittänyt. Agilityjuttuja ollaan tahkottu aikalailla koko Dustyn eliniän ajan. Dusty on harrastuksissa ihan mukava kaveri jos sen kanssa tekee just for fun-tyyliin. Kovasti haluaisin kisaamaan Dustyn kanssa mutta en tiedä onko koirasta ikinä siihen. Neiti on kovin kiinni minussa kokoajan, olis sitten mitkä tahansa treenit kyseessä.....ei myöskään oikein kestä toistoja joten treenit yritetään aina pitää mahdollisimman lyhyinä ja monipuolisina. Näyttelyissä ollaan jonkinverran pyöritty vähän vaihtelevalla menestyksellä ja sekä lampaita ja lehmiäkin ollaan käyty moikkailemassa!
Parasta mitä Dusty tietää selällään makoilu rapsuteltavana mamman sylissä. Dusty ei niin välitä muista koirista ja tuttuja koiria lukuunottamatta muut koirat saavatkin yleensä Dustylla lähinnä hienon irokeesin selkään ja pienet pörinät siihen päälle. Aggressiivinen se ei missään nimessä ole, vähän vaan hitaasti syttyvä mikä muihin koiriin tulee. Ihmiset on ihan kivoja jos niiltä saa rapsutuksia...tärkeintä Dustylle kuitenkin on oma mamma Se on luonteeltaan niin mamman lellivauva kun vaan koira voi olla! Pikkulapset on ainoa asia mistä Dusty tykkää vielä enemmän - en tiedä mistä ihmeestä se tuon pikkulapsirakkautensa on kehittänyt mutta se ei vaan pysy nahoissaan jos jossain menee pikkulapsia. Ihan mahdoton höpsö.
Vaikka Dusty saakin mun hermot hyvin usein erittäin kireälle niin on se vaan kuitenkin maailman paras, ihanin ja rakkain. Ja tuleekin aina olemaan Toivottavasti meillä on vielä monen monta vuotta yhteistä aikaa Dustyn kanssa.
Paljon onnea Dustylle! :D
VastaaPoistaMiekin muistan, ko nähtiin sillon vauva-Dasdasin ja vauva-Biibiksen kanssa Lahden pentunäyttelyssä :')